Graffiti on kuvataidetta, joka alkuperäisesti on julkisiin tiloihin tehtyä katutaidetta. Tyypillisesti graffitimaalauksia tehdään seiniin ja muureihin, mutta myös junat ovat kuuluneet graffitimaalarien haltuun ottamiin pintoihin. Maalauksia voidaan suunnitella piirtämällä ensin paperille sketchejä eli luonnoksia. Varsinaiset maalaukset tehdään spraymaalilla käyttäen toisinaan apuna myös tusseja.

Graffitit ovat yleensä tekstipohjaisia, jolloin maalaus koostuu tyylitellyistä kirjaimista. Seinille tehtävät maalaukset ovat isoja, muutaman metrin levyisiä ja pari metriä korkeita. Usein alle tehdään “laddu” eli lateksimaalilla tehty pohja. Näin graffitin taustalle saadaan haluttu väri ja mahdollisesti peitetään alla oleva aiempi maalaus.

Graffitien ajatus on käyttää seiniä ja ottaa haltuun yhteistä tilaa omille luomuksille. Haltuunotto ei ole pysyvää, joten joku muu voi maalata samantien uuden graffitin toisen graffitin päälle, koska tilaa ei pidä omia. Valokuvien ottaminen on ainoa tapa säilyttää teokset. Maalarit ottavat kuvia itse ja on myös valokuvaajia, jotka eivät itse maalaa, mutta jotka harrastavat graffitien bongaamista.

Graffitien tekijät saattavat laajentaa taideharrastusta muihin taidemuotoihin tai sitten toiset kuvataiteilijat saattavat kokeilla graffitia. Silti graffitin tekeminen lähtee usein tiettyyn kulttuuriin kuulumisesta.

Graffitin alkuperä

Ihmiset ovat kautta aikojen tehneet taidetta kaikkiin mahdollisiin seinämiin. Luolamaalauksia voi pitää ensimmäisinä graffiteina, etenkin jos halutaan tuoda esille sen luonnollisuutta, että seinäpintoja käytetään taiteen tekemiseen. Luolien kalliomaalaukset lukeutuvat silti ennemmin seinämaalauksiin, joista kaikki eivät lukeudu graffiteiksi.

Nykyisen graffitin taustaan kuuluu oleellisesti kulttuuri, joka syntyi New Yorkissa 1970-luvun lopussa osana hip hop -kulttuuria. Graffiteilla, kuten myös rap-musiikilla, pystyi tuomaan esiin oman äänen ja mielipiteen köyhemmillä alueilla. Graffitin kapinallisuus on säilynyt, koska niiden tekeminen luvatta minne vain ei ole edelleenkään laillista Suomessa eikä monissa muissakaan maissa. Graffititaiteen elementtejä käytetään laajemminkin taiteessa, ei vain seinille maalattuna. Graffitimaalauksia voi myös tilata sen tekijöiltä.

Tägit

Tägi on graffititaidemuoto, jonka idea ei avaudu suurelle yleisölle, mutta tägien tekijät eivät välitä siitä. Tägien tekijät ja niistä kiinnostuneet pystyvät tunnistamaan nimimerkkejä ja arvostamaan toisten kirjoituksia ja niiden levinneisyyttä. Sama pätee graffiteihin. Uusien ja erikoisempien taidemuotojen suhteen onkin tyypillistä, ettei niitä ole helppo ymmärtää ilman laajemman kontekstin tuntemista. Tägien kohdalla pitää ymmärtää kulttuuri tägien takana.

Tägit ovat yleensä tussilla kirjoitettuja nimimerkkejä, joita tehdään mille pinnoille vain. Niitä voi löytyä seinistä, ikkunoista ja pylväistä.

Tägejä pidetään usein ilkivaltana. Jos samaan paikkaan maalattaisiin kuva, se olisi useampien ihmisten mielestä taidetta, kun taas tägitekstejä pidettäisiin töhryinä. Tussilla tehdyt tekstit eivät ole monien mielestä taidetta eivätkä soveliaita. Onkin hieman ristiriitaista, että toisinaan esimerkiksi sähkökaappeihin tilataan katutaideteoksia suojaamaan niitä tägeiltä, jotka ovat itsessään yksi katutaiteen muoto. Sähkökaappeja puhdistetaan tägeistä, kun taas muista kaappeihin tehtävistä teoksista saatetaan maksaa tekijälleen korvaus.

Onkin selvää, että tägit aiheuttavat ihmisissä tunteita, vaikka nuo tunteet ovat usein negatiivisia. Asiassa voisi auttaa, jos tätäkin taidemuotoa selitettäisiin enemmän. Toisaalta tekstipohjainen kuvataide saatetaan kokea vähemmän esteettisenä. Tägien tekemiseen ei myöskään tarvita sellaista taitoa kuin graffitimaalauksiin tarvitaan, eikä niissä yleensä ole sanomaa tai oivallusta. Tägi ei kuitenkaan ole tägi, jos se kirjoitettaisiin tavallisin selkein kirjasimin. Tekijöiden tarvitsee kehitellä oman tyylisensä tägi.

Tägit saattavat johtaa laajempaan katutaiteen vastaisuuteen, koska saatetaan uskoa jonkinlaiseen porttiteoriaan, että sallimalla luvalliset graffitiseinät lisääntyy myös luvaton katutaide. Jos porttiteoria olisi totta, ei sitäkään monet pitäisi pahana. Sen sijaan taiteen tekemisen ja näkymisen lisääntymistä voisi pitää positiivisena ilmiönä, mutta se on subjektiivista, minkä itse kukin kokee taiteeksi.